Monet organisaatiot hyödyntävät anonymisointia mahdollistaakseen tietojen laajemman käytön, jakamisen ja analysoinnin esimerkiksi tutkimuksessa, tuotekehityksessä ja tekoälyn kouluttamisessa, sillä aidosti anonyymi tieto ei kuulu EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (GDPR) soveltamisalaan.
Sen arvioiminen, onko tieto aidosti anonyymiä, ei ole niin yksinkertaista kuin voisi kuvitella. Jos organisaatio tekee virhearvion, se saattaa käsitellä henkilötietoja noudattamatta GDPR:n vaatimuksia, mikä voi johtaa tietosuojariskeihin ja seuraamustoimenpiteisiin. Tässä kirjoituksessa tarkastelemme Euroopan tietosuojaneuvoston (EDPB) luonnosta anonymisointia koskevista ohjeista (02/2026), sekä sitä, miten organisaatiot voivat tunnistaa aidosti anonyymin tiedon ja erottaa sen tiedoista, joista on ainoastaan poistettu ilmeisimmät tunnistetiedot.
EDPB:n ohjeistuksen luonnos
EDPB hyväksyi 7.7.2026 ohje 02/2026 anonymisoinnista luonnoksen. Tämä ohjeistuksen luonnos päivitti tietosuojatyöryhmän (Article 29 Working Party) vuonna 2014 antaman lausunnon anonymisointitekniikoista (WP216), joka on toiminut alan keskeisenä viiteohjeena jo yli kymmenen vuoden ajan. EDPB:n mukaan päivitys oli tarpeen muun muassa seuraavista syistä: Euroopan unionin tuomioistuimen (CJEU) oikeuskäytännön kehittyminen, EU:n yhteisten data-avaruuksien muodostuminen sekä tekoälyn ja teknologian yleinen kehitys.
Heinäkuussa julkaistun ohjeistuksen luonnos oli lausuntokierroksella 30.10.2026 asti. Seuraavaksi EDPB:n odotetaan julkaisevan lopullisen version, jonka sisältö saattaa poiketa luonnoksesta. Vaikka EDPB:n ohjeet eivät ole oikeudellisesti sitovia, ne kuvaavat sitä, miten Euroopan tietosuojaviranomaiset yhdessä tulkitsevat lainsäädäntöä ja miten viranomaiset todennäköisesti soveltavat ja valvovat sääntelyä käytännössä.
Anonyymi tieto ja tunnistetietojen poistamisen rajat
GDPR koskee henkilötietoja, eli tietoja, jotka liittyvät tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan luonnolliseen henkilöön (GDPR 4 artikla 1 kohta). Johdanto-osan kappaleen 26 mukaan henkilön tunnistettavuutta arvioitaessa on huomioitava kaikki keinot, joita voidaan kohtuudella todennäköisesti käyttää henkilön tunnistamiseen joko rekisterinpitäjän tai jonkun muun toimesta. Jos tieto ei liity tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan henkilöön, kyseessä on anonyymi tieto, eikä GDPR sovellu siihen.
Tietojen ei tarvitse olla mahdottomia uudelleentunnistaa, jotta niitä voidaan edelleen pitää anonyymeinä. CJEU:n oikeuskäytännön mukaan ratkaisevaa on, onko tunnistaminen realistinen riski eikä pelkkä teoreettinen mahdollisuus. Jos henkilön tunnistaminen olisi lainvastaista tai edellyttäisi niin paljon aikaa, kustannuksia tai vaivaa, ettei sitä voitaisi pitää realistisena, tätä tunnistamismahdollisuutta ei oteta arvioinnissa huomioon (Breyer, C-582/14; EDPS v SRB, C-413/23 P). Arvioinnissa ratkaisevaa on se, voidaanko henkilö tunnistaa tiedoista, ei se, onko henkilön nimi poistettu. Pelkkä nimien, sähköpostiosoitteiden tai tunnistenumeroiden poistaminen ei tee tiedoista anonyymejä. EDPB havainnollistaa asiaa esimerkillä. Vilkkaalla kadulla monet ihmiset käyttävät mustaa pukua ja monet ulkoiluttavat koiraa. Kumpikaan tieto yksinään ei yksilöi ketään. Jos kuitenkin vain yksi henkilö alueella käyttää mustaa pukua samalla kun ulkoiluttaa koiraa, näiden tietojen yhdistelmä voi yksilöidä henkilön. Samoin tietoaineistoissa yksittäiset tiedot eivät välttämättä paljasta ketään, mutta useiden tietojen yhdistelmä voi riittää henkilön tunnistamiseen.
Anonymiteetin arviointi
Ohjeluonnoksen mukaan anonymiteettia arvioitaessa tulisi tarkastella seuraavia kysymyksiä:
- Liittyvätkö tiedot henkilöön?
Tieto liittyy henkilöön silloin, kun sen sisältö, tarkoitus tai vaikutus kytkeytyy kyseiseen henkilöön. Tällaisia voivat olla myös tiedot, jotka ensisijaisesti koskevat kohdetta, kuten autoa tai asuntoa, jos tietoja käytetään kohteeseen liittyvän henkilön arvioimiseen tai häneen vaikuttamiseen. EDPB huomauttaa myös, että jopa aggregoidut tilastotiedot voivat liittyä yksilöihin, jos käytettävissä on menetelmiä, joiden avulla niistä voidaan päätellä yksittäisiä henkilöitä koskevia tietoja.
- Kenelle tiedon tulee olla anonyymi?
Koska anonymiteetti voi riippua näkökulmasta, EDPB suosittelee tunnistamaan: kaikki tahot, joille tietojen on tarkoitus olla anonyymejä, sekä kaikki tahot, jotka voisivat realistisesti saada pääsyn tietoihin. Olosuhteista riippuen tällaisia tahoja voivat olla organisaatio itse, tietojen vastaanottajat, väärinkäytöksiin syyllistyvät työntekijät, kyberrikolliset tai tutkivat journalistit.
Ohjeluonnoksessa nostetaan esiin kaksi tärkeää lisähuomiota. Ensinnäkin palveluntarjoajan, joka käsittelee tietoja toisen organisaation lukuun, on arvioitava tietojen anonymiteetti kyseisen organisaation näkökulmasta. Se ei siis voi pitää tietoja anonyymeinä pelkästään sillä perusteella, ettei sillä itsellään ole käytettävissään tunnistamiseen tarvittavia tietoja. Toiseksi henkilön tunnistamismahdollisuuksia arvioitaessa huomioon otetaan myös sellaiset keinot, jotka ovat saatavilla muiden kautta. Esimerkiksi tietojen vastaanottaja ei voi sivuuttaa tunnistamisriskiä, sillä perusteella, ettei se itse pysty tunnistamaan henkilöitä, jos se voisi helposti käyttää ulkopuolista asiantuntijaa tai palveluntarjoajaa tunnistamisen tekemiseen.
- Täyttävätkö tiedot kolme kriteeriä?
EDPB on päivittänyt WP216-lausunnossa tunnistetut kolme anonymisointiin liittyvää riskiä (yksilöinti, yhdisteltävyys ja päättely) kolmeksi arviointikriteeriksi:
- Ei tietueen eristämistä
Yksikään tietue ei sisällä sellaista yksilöllistä tietojen yhdistelmää, joka liittyy vain yhteen henkilöön.
- Ei yhdistettävyyttä
Tietoa ei voida yhdistää muihin samaa henkilöä koskeviin tietoihin.
- Ei päättelyä
Tietojen perusteella ei voida tehdä yksittäistä henkilöä koskevaa täsmällistä ja merkityksellistä johtopäätöstä.
Jos kaikki kolme kriteeriä täyttyvät, EDPB katsoo tiedon olevan anonyymiä. Jos jokin kriteereistä ei täyty, tieto ei automaattisesti ole henkilötietoa, mutta lisäarviointi on tarpeen.
Ohjeluonnos ehdottaa kahta tapaa soveltaa kriteerejä. Kontekstuaalisessa lähestymistavassa arvioidaan kunkin merkityksellisen tahon tosiasiallisia mahdollisuuksia tunnistaa henkilö, ja siinä otetaan huomioon oikeudellisen arvioinnin kaikki osatekijät. Yksinkertaistetussa lähestymistavassa taas ei huomioida osapuolten välisiä eroja. Siinä oletetaan, että jos jokin keino tietojen uudelleentunnistamiseen on olemassa, joku myös käyttää sitä. Yksinkertaistettu malli on varovaisempi ja helpompi soveltaa. Se voi kuitenkin johtaa siihen, että organisaatio käsittelee tietoja henkilötietoina silloinkin, kun ne olisivat joillekin vastaanottajille täysin anonyymeja. Euroopan tietosuojaneuvosto (EDPB) korostaa, ettei yksinkertaistettu lähestymistapa ole mikään vaihtoehtoinen oikeudellinen standardi, ja että näitä kahta eri lähestymistapaa voidaan myös yhdistellä.
- Onko anonymisointi toteutettu GDPR:n mukaisesti?
EDPB:n mukaan anonymisointi on itsessään henkilötietojen käsittelytoimi. Tämän vuoksi anonymisointi tarvitsee GDPR:n 6 artiklan mukaisen käsittelyperusteen ja erityisten henkilötietoryhmien osalta myös GDPR:n 9 artiklan 2 kohdan mukaisen poikkeusperusteen. EDPB:n näkemyksen mukaan anonymisointiin voidaan yleensä soveltaa samaa käsittelyperustetta kuin alkuperäiseen käsittelyyn, jos anonymisointi on osa samaa toimintaa ja palvelee samoja tarkoituksia. Organisaatioiden tulisi lisäksi: kertoa anonymisoinnista avoimesti, välttää kuvaamasta tietoja anonyymeiksi, jos henkilöt ovat edelleen tunnistettavissa, sekä dokumentoida anonymisointiprosessi että sen testaaminen
EDPB huomauttaa myös, että sopimukseen perustuva kielto yrittää uudelleentunnistamista ei vastaa laissa säädettyä kieltoa. Sopimukset voivat täydentää teknisiä suojatoimia, mutta eivät korvata niitä.
- Säilyykö johtopäätös edelleen pätevänä?
Koska anonymiteetti voi muuttua ajan myötä, EDPB pitää anonymiteetin säännöllistä uudelleenarviointia hyvänä käytäntönä. Samalla EDPB kuitenkin selventää, ettei organisaatioiden, jotka ovat arvioineet tiedot anonyymeiksi WP216-ohjeen perusteella ennen uusien ohjeiden luonnoksen julkaisemista, odoteta tekevän uutta arviointia.
Entä tekoäly?
Tekoäly ei muuta oikeudellista arviointiperustetta, mutta se on yksi keskeisistä syistä siihen, miksi arvioinnin lopputulos voi muuttua ajan myötä. EDPB toteaa, että uudelleentunnistamistekniikat ovat yhä laajemmin saatavilla ja helpommin hyödynnettävissä ja että tekoäly, erityisesti agenttipohjainen tekoäly (agentic AI), todennäköisesti vähentää niiden hyödyntämiseen tarvittavaa aikaa ja pienentää siitä aiheutuvia kustannuksia.
Ohjeluonnoksessa todetaan myös, että tekoälymallit ja synteettiset tiedot voivat joissakin tapauksissa paljastaa kyselyiden tai kehotteiden seurauksena tietoja henkilöistä, joiden tiedot sisältyvät taustalla olevaan aineistoon.
Näkemyksemme mukaan tämä korostaa tunnistettavuuden käytännön arvioinnin merkitystä erityisesti organisaatioille, jotka hyödyntävät anonymisoituja tietoja tekoälyn kehittämisessä, analytiikassa tai tietojen jakamisessa.
Keskeiset huomiot
Ohjeluonnos ei tee anonymisoinnista mahdotonta, mutta näkemyksemme mukaan se muuttaa organisaatioiden arvioinnissa esitettävää keskeistä kysymystä. Sen sijaan, että kysyttäisiin ”Olemmeko poistaneet tunnisteet?”, tulisi kysyä: ”Voidaanko henkilö näissä olosuhteissa edelleen kohtuudella tunnistaa näistä tiedoista käyttämällä keinoja, joiden käyttöä voidaan kohtuudella pitää todennäköisenä?”
Anonymisointiin tukeutuvien organisaatioiden on pystyttävä osoittamaan, miten ne ovat päätyneet siihen johtopäätökseen, että tiedot ovat aidosti anonyymejä.
Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että organisaatio:
- kartoittaa, ketkä saavat tiedot tai voivat päästä niihin käsiksi
- testaa tiedot kolmea anonymiteettikriteeriä vasten
- dokumentoi arvioinnin perustelut
- arvioi asian uudelleen olosuhteiden muuttuessa, esimerkiksi silloin, kun tietoja jaetaan aiempaa laajemmin tai uusia tietoaineistoja tulee saataville.
